verkko-opettajan palapeli

Mikä ihme tässä blogin teossa hurmaa? Vertaan tätä nyt painettavan artikkelin kirjoittamiseen, jota olen tässä paennut pari päivää. Tänään paikkailin kiltisti täällä kuvia, jotka olivat pudonneet pois oman oppilaitoksen jonkun palvelimen ollessa Forbidden, mitä ihmettä tuokin sitten tarkoittaa. Nyt kaikki on uploudattu tänne ja pysyvät paikoillaan. Tämä on taas yksi esimerkki siitä mitä kaikkea käsityötä verkko-ope tekee.

Varsinaisesti minua ajattelutti se, että huomaan ajattelevani täällä omilla aivoilla ihan luontevasti. En tiedä miten monen mielestä tämä blogi on tylsä, mutta kiitostakin saan enkä lopulta niin piittaa – eihän kenenkään ole pakko tätä seurata. Mutta miksi kangistun kun pitäisi tehdä painettavaa julkaisua. Onhan se tylsää kun ei voi linkittää, mutta syvin vastenmielisyys on muualla: pelkään, mitä sitten: paljastaa osaamattomuuteni? Olenhan sen jo monesti tehnyt, mitä uutta? Joku ihme solmu siinä on. Kirjoitan samoista asioista kuin tänne, pitäisikö alkaa poimia copy-paste omia ajatuksia? Pekkakin auttoi heittamällä perusmäärittelyjä, ne virkistivät.

Onko se vuorovaikutus joka tässä tekee kirjoittamisen mielekkääksi. Vuorovaikutus on lähempänä kuin julkaisussa joka painetaan syksyllä (eikä niitä juuri lueta ). Minulla on asennevamma hankejulkaisuja kohtaan, kun ne tehdään siksi että pitää eikä siksi että tarvitaan. Ihmiset ei lue edes omia juttujaan. No eikö tämän pitäisi poistaa paineita? Mutta kun mieletöntä ei oo kiva tehdä … seliseli.

Yksi ajatus tuli opetukseen liittyen: jos opiskelijat ovat kuten minä niin annan niitten tehdä blogeja rauhassa enkä pyydä esseitä ainakaan heti. Sitä paitsi blogi on kivempi nimi kuin oppimispäiväkirja, joka myös kangistaa. Joku taisi jossain kertoakin miten opiskelijat aktivoituu omien blogien äärellä..

Nyt olen tehnyt ensimmäisen kurssini uuteen verkkoympäristöön. Kyllä se vie aikaa, vaikka kuvittelen olevani kokenut – olenhan käyttänyt monia verkkoympäristöjä. Tämä alkuvaiheen työ on sellaista mitä ei tyypillisesti opettajille korvata, sen pitää vaan jostain tyhjästä syntyä. Se ei tunnu mielekkäältä, koska edellisessä ympäristössä osaisi mutta tässä uudessa ei. Aika tuntuu valuvan hukkaan.

Vielä huhtikuussa kirjoittaessani tänne tästä asiasta olin innostunut, en enää. Tekniikoiden opiskelu vie aikaa ja energiaa ja todellinen kehittäminen jää väistämättä sivuun. Opiskelet vaan miten asiat voi tehdä ja miten ei ja mikä virheilmoitus on leikkiä ja mikä totta. Opettaja jää tässä yrityskauppojen jalkoihin. Eipä voitu tietää että Gene lopettaa näin pian, mistä tiedämme ettei Optiman käy samoin heti kun opimme sitä sujuvasti käyttämään? Moodle olisi käyttäjäystävällisempi opettajan kannalta, mutta siihen ei sitten saada huoltoa! Luulisi järjestyvän isossa korkeakoulussa. Mutta ei.

Tämä on nyt turhautuneen opettajan väsymyksen purkaus. Taidan olla kuitenkin ainoa joka on kurssin tehnyt tähän mennessä. Elokuuta en uskalla edes ajatella minkälaista sitten on. Kesäkuussa ollaan väsyneitä, niin minäkin. Vapaajakso alkoi tänään… jospa olisi parasta olla hiljaa. Tämäkin edublogs näkymä on erilainen kuin ennen, mutta täällä sentään arvaa miten pitää toimia. Olisi kyllä kiva jos joku säilyisi joskus hetken samana!