verkko-opettajan palapeli

Olen nyt pari kertaa pyörinyt SL:ssä. Kulkeminen on helppoa ja lentäminen ihanaa. Jopa vedessä pystyn liikkumaan. Eka kerralla oli riemullista istua tuolille ja nousta ylös. Samoin koskettaa ovea niin että se avautui. Tykkään avarista maisemista, monilla onkin meren rannalla avoin auditorio. HAMK:n lehmää on mukava tervehtiä, se ammuu ihan oikeasti. Osaan nyökyttää päätä ja osaan nauraa. Kerron tämän siksi että kaikilla minut tuntevilla nousee itseluottamus asian suhteen (olen henkilö joka ei ole kertaakaan pelannut peliä netissä).

Seuraavaksi pitäisi saada haasteita: mennä porukalla johonkin. Henkilöstökokous olisi ihan kiva pitää SL:ssä, puheoikeus olisi niillä jotka sinne tulevat Opettajayhdistyksen luottamusmies vaalit on tulossa, niitä en kai voi järjestää SL:ssä.

Parhaimmillaan kai SL on maailmanlaajuisessa yhteistyössä. Eilen kävin jo Connectivism- aatteen Chilbo saarella. Siellä oli yö ja oli todella kaunista lennellä korkealla ja katsoa auringonnousua. Joku Joe heti yritti chatata mutta ujona tyttönä lentelin vaan niin se lopetti. (Suomen osastolla on lehmä ollut ainoa elollinen).

Siirtyminen paikasta toiseen SLssä on yhtä helppoa kuin googlaus. Kerrot vaan mihin haluat ja ohjelma tarjoaa vaihtoehdot. Jos yrittää lentää kielletylle tai olemattomalle alueelle niin sekin kerrotaan ja sitten vaan käännyt.

Mitä siellä tehtäis? Katsokaa nyt ainakin avatar Ainon blogia, sieltä löytyy kuvia ja kokemuksia. Minua huolestuttaa että joko minä menetin sen uuden tekemisen hohdon SL:ssä? Enkö rakennakaan omaa pilveä, tai venettä tai puuta tai ilmassa roikkuvaa asuntoa tai…?

Näin pitkälle olen päässyt: seitsemäs opintoviikko CCK08 kurssilla ja kyselen koko “teorian” mielekkyyttä. No olen tietysti alusta asti kysynyt ja siksi menin mukaan: selvittääkseni oman kantani. Ajatuksia kyllä herää:

1. mikä on oikeastaan oppimista koskeva teoria, miten sellaisen nimityksen voi ansaita. Tästä on mm. kurssin Moodlessa pitkä keskustelu general palstalla, huomasin vasta eilen.

2. yksi käänne sisässäni tapahtui kun opiskelimme käsitteitä groups and networks ja toisen fasilitaattorimme mustavalkoinen ajattelu paljastui – siihen ei kerta kaikkiaan voi mennä mukaan jos kaveri vaatii pelkkää rationaalista network toimintaa ja heittää roskiin kaikki ryhmiä koskevan tietämyksen ikään kuin hän omistaisi sen käsitteen. Terry analysoi hyvin blogissaan tätä (katso Timo 24.10. vinkit). Samoin moni muu, en nyt jaksa linkkejä hakea

3. Tuo kysymys aikaisemmasta tietämyksestä vs miten kohtaamme joka hetki uuden maailman - se on kyllä peruskysymys. Mutta kun olen viimeiset 20 vuotta elänyt työpaikassa jossa nopea muutos on tiedostettu ja laitettu opsiin ja ennen kaikkea käytäntöihin, niin… en minä millään jaksa hypätä jokaisen ismin perässä. Ajattelen että kaikki vilpitön kehittäminen on Ok ja aika näyttää mihin pääsee milläkin. Olen nähnyt monen uudistavan liikkeen syntymän ja kuoleman, niissä on omat vaiheensa.

4. Yksi ajatus nousee mieleeni kun koko ajan tuputetaan että connection on oppimisen ydin: tuntuu niin tutulta. Pavlov oivalsi tuon vuonna 1906 kun koirat oppivat odottamaan ruokaa kellon kilahduksesta. Tästäkin on keskustelua käyty kurssin Moodlessa. Kysyisin että onko lopulta teoriaa kehitettykään tuon jälkeen, kaikenlaista yritystäa on kyllä . Koko ajan olemme oppineet myös ehdollistamalla, jokainen.

Huomatkaa että melkein kaikki CCK08 materiaalit ovat avoimia ja seurattavissa. Mielenkiintoisia kurssilaisten blogeja löytyy minun lapsellisen blogini blogrollista.

Yksi vahva elämys syntyi kun huomasin että Timo Rainion blogin voi automaattisesti kääntää ties kuinka monelle kielelle. Itse kun tuskalla kirjoittaa englanniksi niin … muutamilla blogeilla on myös suora seuranta vierailijoista. Tuntuu hassulta kun oma nimi ja suomenlippu näkyy ylimpänä heti kun menee sisään. On tämä ihmeellistä! Ja vielä ihmeellisempää: yksi SL avatar seuraa tätä blogiani:)

Tuntuu kuin lomalle tulisi tänne kotoisan äidinkielen pariin. Kurssi Connectivism and connective Knowledge on puolivälissä, kuusi viikkoa takana ja sama  edessä. Olen roikkunut sitkeästi mukana, vaikka työkiireet ajoittain estävät osallistumisen.

Ensinnäkin: Miltä Suomi näyttää kurssilta katsoen? Suomalaiset osallistujat (7-8-9?) ovat päässeet hyvin esiin Dailyssä, arkisin ilmestyvässä kurssitiedotteessa. Ensin Sinikka Turusta nostettiin esimerkiksi itsenäisestä oman oppimisen ohjaamisesta, minä pääsin esiin blogiyhteisön rakentajana ja kurssin kulttuurin analysoijana, R.R. toi esiin Mauri Åhlbergin käsiterakennusvälineitä. Pekka näytti heittäneen omia jäsentelyjä Moodleen, itse menin sinne vasta nyt syyslomalla. Irmeli Lappeenrannasta tekee blogia, samoin Taina. Jo tällä perusteella sanoisin että suomalaisilla on annettavaa ja on tärkeää olla mukana.

Entä muuten Suomi, nyt tunnen juoruavani, hassua. Kaikki kurssilla on julkista muutenkin. Avoimia asioita opiskeltaessa (Opent Content, Open Delivery, Open Teaching.. Open Source) tietysti nousee Linus Torvalds esiin. Nuorempi Engeström mainittiin jossain. Keskustelussa tuli kerran esiin miten viisas presidentti meillä on: joku oli kuullut hänen lausuntonsa viimeisessä kouluampumistapauksessa, ja totesi että olisipa noin viisaita presidenttejä enemmän. Ei siis hullumpaa olla suomalainen.

Ujous siellä nousee, siis minulla, kun pitää omaa minäkäsitystä venyttää kansainväliseksi osallistujaksi. Onneksi on eisynkroniset keskustelut että saa rauhassa kirjoitella ja Ellumination tapaamisetkin voi hoitaa chattiin kirjoittamalla tai kuuntelemalla. Verkko-opettajana tunnen itseni tosi vahvaksi ja siihen on vaikuttanut tämä blogi paljonkin: pystyn seuraamaan CCK08 kurssin kulkua vaivatta (opiskelijoita 2200, blogeja 200, Moodlessa 800, facebook ryhmässä 400 jne jne) tai siis tiedän ettei kaikkea pidä yrittääkään seurata. Second Lifen Chilbo vielä odottaa, Twitteriin en ole mennyt kun ei Jaikuakaan tule seurattua. Pageflakes on mainio kokoaja, senkin voisi kai säätää itselle jos joskus jaksaisi.

Nyt olen Uniluodossa ja harrastan kävelyä meren rannalla, tuulessa. Joutsenet lentävät kaula suorana eikö niitä palenna? Huomenna nostetaan vene ja sunnuntaina palaan kotikaupunkiin.

Huomasin aloittaneeni tämän blogin 2.10.2007 mistä on nyt vuosi. Aika kuluu nopeasti. Silloin ihmettelin että mikä ihmeen blogi ja mitä tästä voisi syntyä. Nyt tuntuu että tämä on “aina ollut”. Blogi on ovela tapa kirjoittaa: samalla itselle ja muille. Eilen tehtyä koontia VIRPE seminaarista on lukenut jo moni ihminen ja sen linkkien kautta pääsee uuden tiedon äärelle. Mukava oli tavata ihmisiä luonnossakin, teitä, joihin olen verkoissa liittynyt.

Synttärien kunniaksi kuva tämän blogin lukijoista viimeisen kuukauden ajalta. Olen tosin juuri oppinut että aina ei paikkakunta tule oikein, mutta onpahan suunnilleen. Kuukaudessa käyntejä on 220 ja sivuja avataan pari eli näyttökertoja yli 400. Kävijöiden määrä vaihtelee 40-50 välimailla. Olen koonnut blogin oikeanpuoleiseen palstaan Seurattavia yhteisön jota seuraan: erilaisia verkko-opetuksen kehittäjiä ja monenlaisia blogeja. Bloggaajat jakavat kokemuksiaan opetuksesta, vinkkejä lukemisistaan ja nykyään hyvin usein tietoa vempaimista. Minä yritän pystyä pedagogiikassa (koska en jaksa kaikkia vempaimia tutkia).

Kai sitä suomeksikin pitää kirjoittaa, koska tämä on ainoa kieli minkä omaksi tuntee… ja kehittämistä riittää. Tavataan täällä(kin) edelleen ja kommentoi heti kun siltä vähänkin tuntuu… se aina ilahduttaa blogin pitäjää.

Ammatilliset opettajakorkeakoulut ovat rakentaneet yhteistyötä muutaman vuoden, mikä näkyy mm. sisukas verkkolehdessä.

Eilen 30.9.2008 oli mainio seminaari, josta nyt ensimmäistä kertaa on välittömästi saatavana materiaalia. Tiedot on koottu laatupiiri.wikispace paikkaan. Osa esityksistä on katsottavissa Slidesharessa ja osasta on linkit materiaaleihin.

Toiseksi sometu yhteisöön on perustettu ryhmä seminaarin ympärille ja sielläkin voi keskustelua jatkaa.

Jännittävää uutta on Pekan 8 videota qik:ssä. Annesta ja Karista pitemmät pätkät ja lisäksi yleisöstä kuvia ja pikku haastatteluja (Markku ja Kari, Heli ja Hannele ja vielä yksi Kari). Itseä on kauhea katsoa videolta mutta kai sekin pitää kestää nyt näiden uusien tekniikoiden myötä. Tykkään kyllä enemmän sellaisista välineistä joissa ei naama näy eikä äänestäkään niin väliä:)

Aiheina olivat mobiili oppiminen, oppimispelit ja Second Life. Tutustukaa linkkeihin te jotka ette seminaariin päässeet ja eläkää päivä uudelleen kanssamme. Siirtykää vahvennettuun todellisuuteen!

Kannattaa tutustua myös Eija Kallialan kertomaan samasta päivästä.