verkko-opettajan palapeli

Opiskelen maaliskuussa Kansalaisfoorumin SL kouluttajaopinnot kurssilla. Opinnot ovat minulle tarpeen, ilman ohjausta en koskaan ehtinyt kuin käväisemään SL:ssa. Nyt on toista, asun siellä kollegani Helin kanssa (joka alunperin minut innosti webbiin).

Taisin jonkun SL-käynnin kirjoittaa tännekin että joko meni hurma SL-maailmasta. Voi miten tyhmää, eihän se ollut alkanutkaan. Nyt olen oppinut rakentamaan ja kokeilen opetusvälineitä. Eniten pidän tästä kuvasta jossa olen läpäissyt lasikaton, naisen haaste:

 Kollega Heli rakenteli nopsasti lasisen kerrostalon pikku talomme päälle ja minä lentelin ympärillä. Vein minä naapurin taikamatolla lentelemään. Ensimmäinen lento itsellä mutta matto kohteli minua kunnioittaen “O master..” ja lähetti vielä s-postia.

Luovuus ja uuden tekemisen mahdollisuudet ovat avautuneet huimasti. Innostuin kuuntelemaan Tuijan ja Yoen sulapinta sivujen  podcasteja. He tuntuvat elävän tulevaisuudessa. Pitää käydä Yoen kievarissa.

Pieni SL-palsta on saatu ammatilliselle opettajakorkeakoululle OPM Virpehanke tukena ja jotain sielläkin kokeilla voi. Aika näyttää mitä. Mielessäni itää NYT kysymys SL luonteesta: ollaanko menossa liiaksi ihan samaan kuin tämä eka maailma vai onko se tarkoituskin? Miksi ihmeessä? Tämähän on jo olemassa, miksi kopioida? Onko jossain paikka luovuudelle ja kokeiluille, täytyy olla.

Tein juuri harjoituksena Power Point esityksen SL koulutukseen. Tehtäväksi anto oli mielekäs: pohdi oman oppilaitoksen SL käyttöä. Tässä pdf jonka siis vien SL näytölle, jos osaan sl-ammatillisessa2 ja jos en osaa niin toinen auttaa, teemme pariharjoituksia.
 

Taidanpa lähestyä peruskysymystä: missä tapahtuu verkko-opettajan oppiminen ja kehittyminen, mitä se vaatii. Englanninkielinen minäni on opiskellut käsitettä ‘pedagoginen skripti’ ja edistynytkin. Toinen Heli työpaikalla keksi että se tulee ohjelmoinnista ja Vesa vahvisti että niinpä tulee olio-ohjelmoinnista.  Käsite on siis ihan kohdallaan kun rakennan EDINET hankkeen ICT inssien kanssa pedagogista viitekehystä tänä keväänä.

Itselle yksi oivallus on – mikä tuli blogin kommenttien kautta – että pedaoginen skript on vain yhdenlainen suuntaus online oppimisen piirissä. Kun itse seuraa väitöksiä lähellä JKL:ssä (Mäkitalo, Hämäläinen analysoitu tässä blogissa aikanaan) ja Oulun yliopiston keskustelua sometussa, niin luulin skriptin käsitteen jotenkin tieteen piirissä vallitsevaksi. Voihan olla että se lasten tutkijoilla onkin kohdallaan. Mutta aikuisten opettajana – no saa kaikista jäsennyksistä jotain – mutta varsinaisia edistymisiä haen jostain ihan muualta.

Verkko-opettajan pitää oppia oppimaan omasta työstään. Tutkijat luovat uraansa uusilla käsitteillä, ei niihin pidä heti “uskoa” ja muotivirtausten tapaan seurata. On eri asia luoda uraa ja kehittää työtään. Olen hämmästynyt keskusteltuani jonkun ihmisen kanssa joka on luonut itselle nimen verkko-opetuksen kehittäjänä ja tajunnut keskustelun myötä että ei henkilö ole asiasta vähääkään kiinnostunut. Se oli vain astinlauta johonkin. Toinen hämmästyksen aihe on ollut muutama referee-palaute verkko-opetusta käsittelevään aiheeseen, josta palautteesta näkee ettei kirjoittaja ole muualla liikkunut kuin yliopiston kirjaston hyllyjen välissä. Silti hänellä on asiantuntijan asema, häntä kuullaan.

Design tutkimus, jossa opettajat ja tutkijat työskentelee rinta rinnan. On se mahdollista, näin siitä tuulahduksen Hämäläisen väitöstilaisuudessa ja Oulun tutkijoiden mukana olossa sometussa. Miten sitä voisi vahvistaa edelleen?