Tiedon jakaminen virtuaaliyhteisössä
July 13, 2009Mikäpä sen mukavampaa sateisena heinäkuun päivänä kun kuunnella ihanien älykkäiden naisten sulapinta keskusteluja. Uusimmasta nr 44 sain linkin väitöskirjaan joka oli mennyt minulta ohi. Yhteisöissä voitaisiin käyttää nykyistä paljon enemmän virtuaalisia tiloja ja sosiaalisen median välineitä, mutta ei vaan käytetä.
Tuo on niin totta. Kaikki jatkuu aina kuten ennenkin. Oli niin lohdullista lukea väittelijän blogista posti ampukaa medialuonnollisuus. Taisin samasta asiasta kirjoittaa lähiopetuksen merkeissä pari postia sitten. Pidin kovasti Miian räväkästä kielenkäytöstä – ei kaikkia suomalaisia olekaan vielä normaalistettu olemaan joka hetki myönteisiä varmuuden vuoksi kaikkiin suuntiin.
Tuo kulttuurin merkitys oli toinen mikä tarttui Tuijan ja Yoen keskustelusta. Eurooppa on ns vanhaa sivistysperinnettä johon kuuluu konservatiivisuus. Se merkitsee epäluuloa blogeja kohtaan. Kun kerroin eurooppalaisessa hankkeessa pitäväni blogia, että voisin sitäkin käyttää hyväksi, niin saksalainen partneri kovasti varoitti pilaamasta uraa varomattomilla kirjoituksilla, että sellaisesta on kokemusta. Japani on Yoen kertoman mukaan ihan omaa luokkaansa tuossa miten kirjoitetaan. Kulttuurien vankeja siis olemme ja vain näin työuran lopussa voin vapaasti heitellä ajatuksiani lentoon..
Olen törmännyt jatkuvasti sitkeään muuriin jonka yli ei pääse eikä sitä voi kiertää. Vastustus julkiseen kirjoittamiseen esim tällaisessa blogissa, se nousee syvältä sosialisaatiosta. Kunnon ihminen ei tee niin. Tämä on epäilyttävää monin tavoin, itsensä nostamista ja itsensä häpäisyä samalla kertaa. Kyllä tätä pitää välttää … siis pitäisi. Alan löytää oman sarkastisen tyylini, kai.
Posted by heli