Tosiaikaisen webin tarve?
Tämä postaus sai ideansa uusimmasta sulapinta podcastista, jonka löysin sunnuntaina katsomalla Tuijan viserryksiä Qaikussa. Vähitellen podcast herätti kysymyksiä mielessäni.
Olen viehättynyt Tuijan ja Yoen kodikkaista ja asiantuntevista keskusteluista. He tuntevat uudet vekottimet ja käyttävät niitä, Tuija media-alan ammattilaisena ja Yoe tutkijana ja minkä sukupolven edustaja hän sitten onkaan, ulkomailla asuvana joka tapauksessa. Nettielämää kirjasta myös tykkään. Ilahduin siis kun huomasin uuden sulapinnan syntyneen.
Ajatus tosiaikaisesta webistä lähti siitä että ei enää sosiaalinen media riitä vaan nyt pitää olla reaaliajassa. Google on maailman valtias mutta sen tieto on vanhaa, perustuu linkkeihin. Miten ihminen voi tietää mikä nyt on tärkeää? Tuija ja Yoe keskustelevat läpi monia tapoja seurata ja osoittavat niiden rajoituksia. Google wave on nyt kuumaa kamaa mutta sinne pitää saada kokeilua varten kutsu. Myös Timo Rainio tarjoaa tietoa tänään siitä.
Mikään systeemi ei pysy tiedon perässä, miten sitten ihminen voisi? Filttereitä automaattisiin virtoihin mutta miten? Tämä on minusta hauska ratkaisu: kun mikään järjestelmä ei pysty erottamaan olennaisia niin annetaan homma jokaiselle ihmiselle: siinäpä istut silmät ja sormet kännyssä ja seuraat. Muuta ei enää tehdäkään?
Minua puhutteli keskustelu tutkimuksesta. Yoe on tutkija ammatiltaan ja tietää luonnontieteellisen tutkimuksen hitauden: kokeita tehdään ja tuloksia analysoidaan. Kovin juttu on juonessa ja sen käänteissä, nautin myös hänen blogista jossa tätä sivuttiin. Joku osasi heittää kysymyksen joka pysäytti. Artikkelia joutuu lukemaan päiväkausia ennenkuin se avautuu (eikä monelle sittenkään).
Tuija heitteli ajatusta viserretystä väikkäristä, mutta ei onneksi mennyt läpi. Olen ihmetellyt kun “uutta” avointa tutkimuksen tekemistä yritellään. Voiko avoimuus sinänsä edistää tutkimusta? Sitä paitsi se on tieteen ikiaikainen perinne, ei se ole uutta mutta jakaminen on nopeutunut ja helpottunut. Onko nopealla jakamisella sitten mitään merkitystä – aika näyttää. Osallistujien pitäisi ymmärtää mitä tutkimus on, ei se muuten edisty. Julistaminen on julistamista, ei muuta.
Vili Lehdonvirta oli joka tapauksessa väitellyt Turussa ja Tuija ollut paikalla kuulemassa. Googlaus osoitti hänen olevan se tyyppi joka kirjoitteli Japanista vierailevana tutkijana välillä -niitä oli kiva lukea.
Miten vastaan otsikkooni? En tarvitse tosiaikaa muuten kuin tarkistamaan esim. Elluminate istunnon ajankohtaa, varsinkin nyt kun Suomi vaihtoi talviaikaan. Muun ehdin saada tietooni myöhemminkin. Jos en olisi huomannut uutta sulapintapodcastia sunnuntaina, olisin sen löytänyt joka tapauksessa. En osallistu kilpajuoksuun ajan kanssa. Jos aika määrää meitä, kuka määrää aikaa kysyi Markku Envall aforismissaan.
November 4th, 2009 at 1:26 pm
>Voiko avoimuus sinänsä edistää tutkimusta? Sitä paitsi se on tieteen ikiaikainen perinne, ei se ole >uutta mutta jakaminen on nopeutunut ja helpottunut.
Tämä jaksaa vaivata kyllä minun päätänikin (en tiedä vaivaako se kenenkään muun päätä): monissa sos.med, ed. tech ja vastaavissa esityksissä on tullut esille mielestäni kieltämättä melko naiveilta vaikuttavia väittämiä tieteen “sulkeutuneisuudesta” – yksi helppo tapa sortua tällaisiin väittämiin on toki se, jos ei ole koskaan tiedettä tehnyt tai ei ole perillä tieteen filosofisista periaatteista – hienoa Heli, että sinä tuot tämän ikiaikaisen perinteen esille. En tiedä liittyykö tieteeseen joku tylsä aspekti sen “hitauden” vuoksi -> siitä vaan jokainen tekemään hommat paremmin – tiedeyhteisöhän on parhaimmillaan erittäin avoin kenelle tahansa tehdä sitä. Toki ymmärrän että esim. T&K -touhuilu on esim. kilpailusyistä tai vastaavista suljettua – onko se sitten ainotta tai oikeaa tiedettä, niin ollaankin jo eri keskustelussa.
On sinällään mielenkiintoista, että näitä – usein jopa tosi ennakkoluulottomia – ajatuksia tuodaan framille ja pyöritettään: joskus – tai oikeastaan aika usein – tulee mieleen se, että kaikki entinen, aikaa vievästi pohdiskeltu, monia polkuja kulkeva, ajan kanssa asioita katsova ote on “so last season”, ei kai näin kuitenkaan ole tai kaikki ajattele. Joskus tulee mieleen käärmeen ajaminen pyssyyn: Twitterilläkin pitäisi pystyä tekemään about kaikki. Mulle se ei ainakaan riitä – esim. leipätyöhön liittyen se on edelleen erittäin marginaalissa vaikka kuinka koettaisin kaivaa. No, ehkä minusta joku ajattelee, että olen tosi guru, kun itsellä ja koulutusohjelmalla on twitter-tili. Heko heko.
Niin.. tuo aika on aika mielenkiintoinen. Ei jouda, ei ehdi – kiire. Minne?
[Reply]
November 5th, 2009 at 5:24 am
Markku Envall linkissä näkyy aforismi
Kelkasta voi pudota sen eteen. Seniiliys voi ilmetä pyrkimyksenä seurata aikaa herkeämättä (muistista, tuli joku virhe)
Tuo aikaa koskeva kysymys: kuka sitten sitä määrää jos se meitä, se on jäänyt mieleen. “Se on tätä aikaa” kun on käypä selitys ihan mille vaan. Sen jälkeen ajattelu lakkaa.
Tämä on hinkua ymmärtää syvemmältä, yrittää ainakin. Tänään seurasin Open 2009 esityksiä ja Qaikuja ja mietin että miksi ihmiset haluu puhua tyhjää julkisesti -siis backchannel ei esitykset – ja miksi toiset haluu seurata niitä. On se jotain yhdessä olemista .. ehken luovuta kokonaan vielä.
[Reply]