verkko-opettajan palapeli

Opiskelen aineistoja Personal Learning Environments and Networks konferenssista joka pyöri viime viikolla, enpä enää osaa sanoa missä paikallisesti enkä edes virtuaalisesti. No, etenin CCK09 sivuston kautta.

my way

Esityksiä on monenlaisia. Ne ovat Elluminate istuntoja jossa puhujat videolla ja vuorovaikutusta chatin ja mikkien kautta. Ensimmäisessä kerrotaan Etelä-Afrikasta Teachers without Borders Canada and Edunova. Keskustelu pyörii välineissä mikä on ymmärrettävää. Saattaa kiinnostaa niiden vuoksi ja Empowering Education beyond Borders ajattelun kautta ainakin.

Pidin kovasti Lucy Greyn esityksestä, jossa hän kuvasi kaiken toimintansa ja historiansa. Niin tuttua ja kuitenkin opittavaa, uusia ideoita. Hän opettaa Chicagossa. Suosittelen kaikille opettajille.

Josie Fraser esiintyi kahden portugalilaisen nuoren miehen kanssa. Heidän orientaationsa oli instituution PLE- kehittämisessä, mikä koskettaa monia oppilaitoksia. Samat on kysymykset kaikkialla?

Graham Atwell Walesista oli mieluinen tuttavuus (muistaakseni täällä paljon käynytkin ja varmaan tavannut luonnossa joskus). Nyt vasta verkon kautta tutustuin hänen ajatuksiin Hän vetää EU Komission isoa Mature-projektia PLE asioista. Kiintoisaa oli työssä oppiminen joka toteutettiin kollaboratiivisesti. Pidin myös käsitteestä Knowledge Maturing.

Vielä kuuntelin Steve Wheeleriä Plymouthista. Hän kävi läpi peruskäsitteet PLE, PLN, Personal Web ja kuvasi muutosta jossa tiedon kaataminen päähän suppiloa pitkin on muuttunut verkostoelämäksi. Kerratkaa jos kiinnostaa. Taisin olla paikalla, kun oli ainoita ilta (ei yö) aikoja mutta lopetin kesken koska äänitys oli niin huono. Muissa se on parempi.

Taitaa olla joku vielä kuuntelematta mutta nyt paistaa aurinko ja lähden ulos. Lisään linkkejä noihin jahka jaksan. On tässäkin jo virikettä

JATKOA ma 19.10.09

Tosi mukava oli kuunnella Sue Waters istunto. Hän on Australiassa ja kasvot olivat tutut edublogista jonne hän tekee ohjausvideoita. Upeasti hän oli läsnä ja sai vuorovaikutuksen toimimaan. Hän on tutkinut välineiden käyttöä ja pystyy neuvomaan aloittelijoitakin. Ohjaavia koonteja on paljon. Oman ajan ja toiminnan hallinta taitaa olla kaikilla pohdinnan alla. Tunti kului todella nopeasti.

Viimeksi kuuntelin Rita Kop istunnon, joka oli taas minun silmin perusasioiden kertausta enkä jaksanut kuin puoliväliin. Ihan hyviä jäsennyksiä kokemuksellisen oppimisen mallin ympärille. Rita työskentelee aikuisen kanssa, Kanadassa hän taitaa asua vaikka chat paljasti hollantilaisen alkuperän. Kiva nähdä miten kaikkialla asiat etenevät..

Ammatilliset opettajakorkeakoulut ovat innokkaasti kokeilleet sosiaalista mediaa ynnä välineistöjä (onkohan ne kaikki sosiaalista..) . Aikuiskasvatus lehdessä oli mukava kirjoitus opettajakorkeakoulujen yhteisistä kokeiluista, kiitos Tiiu Tenno ja Jukka Niinimäki. Myös yhteinen julkaisu ilmestyi taannoin jossa on lukuisia kirjoituksia: Verkon varassa (2009). Alkuvuodesta 2010 tulee seuraava yhteisjulkaisu ja Hesassa on rajaton oppiminen marraskuussa.

Kun kehitystä tapahtuu niin alkaa olla vaikeuksia valita mistä bloggaa, millä sanomisella olisi muille merkitystä tai apua. Pitääkö minunkin siirtyä uusien välineitten kokeiluun ja niistä kertomiseen. iPhone on työn alla, ihme laite tuo näyttää olevan, en ole ennen moista tavannut.

Pedagogiikan puolella kun ei ole vallankumouksia odotettavissa. Opiskelen taas konnektivismia globaalilla tasolla, en mallttanut olla osallistumatta toisen kerran ja jospa se onkin tarpeen. Näkee kuviota vähän kauempaa kun ei heti huku tiedon tulvaan (toivon). Siellä on nyt suomalaisia viisi ja yksi nimimerkillä (miksi ihmeessä?) Kansainvälisyys näkyy, Aalto yliopistosta on joku ulkomaalainen ja Walesista taas joku jolla suomalainen nimi, varmaan muitakin. On kiva ja kunniaksi maallemme että ollaan näkyvästi mukana. Luotan siis meihin – Connecting people -maassa elämme. Jospa tuolta saa jotain kypsää ajatuksen vaihtoa jossain vaiheessa?

Olisiko niin että haen jotain uutta linjaa tälle blogille. Sen pohdinta sopii hyvin synttäripäivään, joka taitaa olla tällä viikolla edessä.

Tulipa käytyä Savonlinnassa toisessa maailmassa ja nautittua taas kerran lähitilanteista. Ohjelma oli ihan OK. sunäitis ehti jo kertoa sisällöistä, lukekaa hänen blogia. Itse vasta odottelen pääsyä seminaarin Ning johon luulin olevan kutsun odottamassa mutta ei löydy. Siellä on linkit esityksiin (jotka siis kerran olen nähnyt). Lisäys maanantaina: Ning on avoin (kuten pitääkin), tutustukaa siis.

Sarah ja Mark olivat innostuneita ja siis innostavia, se on totta (viittaan Irmelin blogin otsikkoon). Kai me suomalaiset edelleen tarvitsemme sitä että joku Ulkomaalainen kertoo meille että teette hyvää työtä, olkaa enemmän esillä ja levittäkää tietoa tekemisistänne. Muutostyön keskeiset haasteet olivat taas kerran kohteena ja ovathan ne t0tta. Tärkeintä näissä seminaareissa onkin nähdä muita innostuneita ihmisiä – missään muualla meitä ei ole niin paljon paikalla yhtä aikaa.

Matkustan ilman läppäriä (ja nyt unohdin kännykän työpaikalle) ja tunnen itseni perillä puolikkaaksi. Hiukan auttaa kun istui edessä ja näki suoraan myös  SL luentosaliin ja näki chatin mutta ei voinut itse kirjoittaa, vain sanoa jotain vierustoverille.  Lähitilanteiden ihannointi kyseenalaistui taas mielessä kun puhujat vakuuttivat miten suora vuorovaikutus oli – luulen että näytimme kuumuudessa ajoittain kärsiviltä eikä niinkään iloisilta. Antoisa hetki oli astua puistoon ja kävellä kauniissa Savonlinnassa sataman halki, pienessä tuulenvireessä.

Suomalaisetkin oppivat hiljalleen puhuttelevien slidien teon: pari sanaa ja puhutteleva kuva, kuvat jäävät mieleen. Kirjoitetussa pitää olla tosi kova juttu että se säväyttäisi. Tykkäsin kyllä Jyri Mannisen pohdinnasta – mikä oppimisessa on muuttunut, mikä on olennaista?  Ehkä samat kysymykset tulivat käsitellyiksi Sarahin ja Markin esitykissä? Ludocraft on vakuuttava firma ja Birgitta osaa rakentaa yhteistyön kuviot. Kim ansaitsee puheenvuoron eduFinlandin edustajana. Aika hyvin puhujat pitivät  kurissa omien korkeakoulujensa mainostamisen, se kääntyy helposti ärtymykseksi näissä tilanteissa. Kiva oli lopussa avatarin pitämä puhe, siinä sieti liturgiaakin..

Ensi kerralla osallistun kyllä SL:ssä suoraan.

Satuinpa huomaamaan että ensi syksyn Connectivism and Connective Knowledge opiskelusta on alettu informoida. Miten olisi, ketä kiinnostaisi? Kyseessä on maailmanlaajuinen kaikille avoin yhteistyöskentelyyn perustuva kurssi joka kestää 12 viikkoa (alkaa 14.9.) Opiskelun kohteena on oppiminen ja tietokäsitys ja ne kontekstoidaan eri suuntiin vaikeitakaan aiheita pelkäämättä.

Fasilitoijat ovat tällä kertaa erityisen kiinnostuneita tutkimuksesta joten aiheita miettivät harkitkaa asiaa – kurssi tuottaa mahtavia aineistoja jotka ovat avoimesti käytettävissä. Ihmettelin vuosi sitten että järjestäjät eivät olleet kiinnostuneita tutkimuksesta (ts sille ei ollut aikaa). Tutkimusta kuitenkin tehdään viime vuoden CCK08 kurssista ja itsekin roikun niissä porukoissa mukana ymmärtääkseni mitä kaikkea tapahtui.

Aikaa osallistumiseen pitäisi olla koska tällaisesta (niinkuin elämästä muutenkin) saa sen mitä siitä ottaa. Use it or lose it .. tai voi sitä seurata lurkkimalla kuten useimmat tekivät vuosi sittenkin

Opin paljon asiantuntemuksen jakamisesta ja yhteiseen hiileen puhaltamisesta viime viikolla. Osallistuin ICT-inssien kanssa uuden hankkeen suunnitteluun -ihan oikeasti yhdessä. Menomatkalla Berniin oli vasta idea mutta kahdessa päivässä työstettiin idea suunnitelmaksi. Ihailin miesten asiassa pysymistä ja toistensa kuuntelemista, se oli näkemisen arvoista. Sitä paitsi halusivat pedagogiikan ensimmäiseksi paketiksi josta käsin kaikki etenee. Omalla oppimisen ja verkko-opettajan asiantuntemuksella oli tarvetta. Suurenmoinen kokemus, taas laajeni maailmani konkreettisella tasolla. Vetäjänä oli Tarja JAMK:sta ja hänen tapansa ohjata GOPPia herätti ihailuni myös (= Goal Oriented Project Planning).

Ei kai minusta ole tulossa nörtti, mietin kun eilen näin sometussa Tarmon ottaman kuvan jossa (mukamas) asetuksia tarkastelen ennen monitasoisen palaverin alkua. Sometussa palattiin sitten itselle normaaliin epäselvyyksien pähkäilyyn oppimisen kysymysten äärellä

Mutta Bernissä oli kuin orkesteri olisi soittanut kauniisti yhteen,  kun suunnitelma rakentui pala palalta.

Joulu lähestyy ja saa ajattelemaan syyslukauden antia, verkko-opettajana. Toinen verkko-ope bloggaaja Juha teki jo oman koontinsa. Hän itse asiassa liittyi minun verkko-opettajuuteen sikäli että auttoi ratkaisevasti: olin juuttunut oppimisalustan vaihtamisen tuottamiin pulmiin mutta hän kertoi miten uudellakin (siis minulle uudella) voi tehdä ihan mielekkäitä juttuja. Ja niin aloin tehdä, päätin noudattaa periaatteitani olkoon se miten hankalan näköistä vaan. Nyt ovat ensimmäiset opiskelijat tehneet hommansa ja eiköhän se siitä.

Pulma nousi osittain siitä että minun tarpeet (siis opiskelijoiden ) ovat erilaiset kuin mitä normaalilta oppimisalustalta odotetaan (opettaja antaa numeron ja tarkistaa tehtävät). Toinen “virheeni” oli se että olin perehtynyt edelliseen alustaan ja käyttänyt sitä monipuolisesti, osasin kaivata sen mahdollisuuksia.

Minulla ehkä vuorovaikutuksen merkitys on hiukan laskemassa tällä hetkellä, toisin kuin Pekka sanoo. Jospa meillä on opettajankoulutuksessa niin paljon pakotettua vuorovaikutusta että opiskelija – ja opettaja – joskus nauttii yksityisyydestä. On silläkin merkityksensä että kirjoittaa omaa oppimispäiväkirjaa.

Tulevia haasteita asetan tällä hetkellä oppimisen syvyyden suuntaan; miten osaisin ohjata ajattelemaan ja tiedostamaan entistä paremmin. Jonkinlaista painetta tunnen myös videoiden ja äänitysten käyttöön, mutta otan niitä mieluummin valmiina muiden tekemänä kuin että itse näpertelisin. Saa nähdä. Ja SL sitten, milloin sinne pääsee oppimisen merkeissä? Taitaa kansainvälisyys vetää minua eniten juuri nyt…

Olen nyt pari kertaa pyörinyt SL:ssä. Kulkeminen on helppoa ja lentäminen ihanaa. Jopa vedessä pystyn liikkumaan. Eka kerralla oli riemullista istua tuolille ja nousta ylös. Samoin koskettaa ovea niin että se avautui. Tykkään avarista maisemista, monilla onkin meren rannalla avoin auditorio. HAMK:n lehmää on mukava tervehtiä, se ammuu ihan oikeasti. Osaan nyökyttää päätä ja osaan nauraa. Kerron tämän siksi että kaikilla minut tuntevilla nousee itseluottamus asian suhteen (olen henkilö joka ei ole kertaakaan pelannut peliä netissä).

Seuraavaksi pitäisi saada haasteita: mennä porukalla johonkin. Henkilöstökokous olisi ihan kiva pitää SL:ssä, puheoikeus olisi niillä jotka sinne tulevat Opettajayhdistyksen luottamusmies vaalit on tulossa, niitä en kai voi järjestää SL:ssä.

Parhaimmillaan kai SL on maailmanlaajuisessa yhteistyössä. Eilen kävin jo Connectivism- aatteen Chilbo saarella. Siellä oli yö ja oli todella kaunista lennellä korkealla ja katsoa auringonnousua. Joku Joe heti yritti chatata mutta ujona tyttönä lentelin vaan niin se lopetti. (Suomen osastolla on lehmä ollut ainoa elollinen).

Siirtyminen paikasta toiseen SLssä on yhtä helppoa kuin googlaus. Kerrot vaan mihin haluat ja ohjelma tarjoaa vaihtoehdot. Jos yrittää lentää kielletylle tai olemattomalle alueelle niin sekin kerrotaan ja sitten vaan käännyt.

Mitä siellä tehtäis? Katsokaa nyt ainakin avatar Ainon blogia, sieltä löytyy kuvia ja kokemuksia. Minua huolestuttaa että joko minä menetin sen uuden tekemisen hohdon SL:ssä? Enkö rakennakaan omaa pilveä, tai venettä tai puuta tai ilmassa roikkuvaa asuntoa tai…?

Tuntuu kuin lomalle tulisi tänne kotoisan äidinkielen pariin. Kurssi Connectivism and connective Knowledge on puolivälissä, kuusi viikkoa takana ja sama  edessä. Olen roikkunut sitkeästi mukana, vaikka työkiireet ajoittain estävät osallistumisen.

Ensinnäkin: Miltä Suomi näyttää kurssilta katsoen? Suomalaiset osallistujat (7-8-9?) ovat päässeet hyvin esiin Dailyssä, arkisin ilmestyvässä kurssitiedotteessa. Ensin Sinikka Turusta nostettiin esimerkiksi itsenäisestä oman oppimisen ohjaamisesta, minä pääsin esiin blogiyhteisön rakentajana ja kurssin kulttuurin analysoijana, R.R. toi esiin Mauri Åhlbergin käsiterakennusvälineitä. Pekka näytti heittäneen omia jäsentelyjä Moodleen, itse menin sinne vasta nyt syyslomalla. Irmeli Lappeenrannasta tekee blogia, samoin Taina. Jo tällä perusteella sanoisin että suomalaisilla on annettavaa ja on tärkeää olla mukana.

Entä muuten Suomi, nyt tunnen juoruavani, hassua. Kaikki kurssilla on julkista muutenkin. Avoimia asioita opiskeltaessa (Opent Content, Open Delivery, Open Teaching.. Open Source) tietysti nousee Linus Torvalds esiin. Nuorempi Engeström mainittiin jossain. Keskustelussa tuli kerran esiin miten viisas presidentti meillä on: joku oli kuullut hänen lausuntonsa viimeisessä kouluampumistapauksessa, ja totesi että olisipa noin viisaita presidenttejä enemmän. Ei siis hullumpaa olla suomalainen.

Ujous siellä nousee, siis minulla, kun pitää omaa minäkäsitystä venyttää kansainväliseksi osallistujaksi. Onneksi on eisynkroniset keskustelut että saa rauhassa kirjoitella ja Ellumination tapaamisetkin voi hoitaa chattiin kirjoittamalla tai kuuntelemalla. Verkko-opettajana tunnen itseni tosi vahvaksi ja siihen on vaikuttanut tämä blogi paljonkin: pystyn seuraamaan CCK08 kurssin kulkua vaivatta (opiskelijoita 2200, blogeja 200, Moodlessa 800, facebook ryhmässä 400 jne jne) tai siis tiedän ettei kaikkea pidä yrittääkään seurata. Second Lifen Chilbo vielä odottaa, Twitteriin en ole mennyt kun ei Jaikuakaan tule seurattua. Pageflakes on mainio kokoaja, senkin voisi kai säätää itselle jos joskus jaksaisi.

Nyt olen Uniluodossa ja harrastan kävelyä meren rannalla, tuulessa. Joutsenet lentävät kaula suorana eikö niitä palenna? Huomenna nostetaan vene ja sunnuntaina palaan kotikaupunkiin.

Ammatilliset opettajakorkeakoulut ovat rakentaneet yhteistyötä muutaman vuoden, mikä näkyy mm. sisukas verkkolehdessä.

Eilen 30.9.2008 oli mainio seminaari, josta nyt ensimmäistä kertaa on välittömästi saatavana materiaalia. Tiedot on koottu laatupiiri.wikispace paikkaan. Osa esityksistä on katsottavissa Slidesharessa ja osasta on linkit materiaaleihin.

Toiseksi sometu yhteisöön on perustettu ryhmä seminaarin ympärille ja sielläkin voi keskustelua jatkaa.

Jännittävää uutta on Pekan 8 videota qik:ssä. Annesta ja Karista pitemmät pätkät ja lisäksi yleisöstä kuvia ja pikku haastatteluja (Markku ja Kari, Heli ja Hannele ja vielä yksi Kari). Itseä on kauhea katsoa videolta mutta kai sekin pitää kestää nyt näiden uusien tekniikoiden myötä. Tykkään kyllä enemmän sellaisista välineistä joissa ei naama näy eikä äänestäkään niin väliä:)

Aiheina olivat mobiili oppiminen, oppimispelit ja Second Life. Tutustukaa linkkeihin te jotka ette seminaariin päässeet ja eläkää päivä uudelleen kanssamme. Siirtykää vahvennettuun todellisuuteen!

Kannattaa tutustua myös Eija Kallialan kertomaan samasta päivästä.

Kansainvälinen opiskeluni on konkreettisesti havainnollistanut minulle miten pienessä maassa ja kielialueella elän. Tällä viikolla on aiheena verkostot ja linkitin omaan blogiini samanhenkisiä ihmisiä ympäri maailman. Nyt blogiani seuraa jo lähes sata ihmistä ja aamulla herätessä voi lukea toisen pallonpuoliskon kommentit yön ajalta. Ilmoitin blogin seurantaan ja kurssille vasta pari päivää sitten ja heti jysähti, kävijämäärä kaksinkertaistuu päivittäin. Tähän pääsin kirjoittamalla suomea englanniksi, lyhyitä viestejä, mutta kuvatkin saavat heti ystäviä. Tämä suomalainen blogi kerää 40-45 lukijaa. Taidan jo tuntea suomalaiset verkko-ope bloggaajat, ei meitä monta ole.

Olen siis iloinen että tuli mentyä CCK08 opiskeluun, vaikka kiireitä onkin. Kurssi on parasta englanninkielen opiskelua mitä voisi olla. Kuunneltavaa materiaalia on paljon ja olin jo paikalla Ellumination Live sessiossa. Mainio kokemus. Olen tullut tietoisemmaksi verkostoista ja siitä missä oppiminen luuraa. Kun tein blogroll-verkoston itselle niin sitoutumiseni kurssiin kasvoi roimasti ja sain monta uutta ystävää. Minut mainittiin Daily lehdessä keskiviikkona ja olin imarreltu. Tänään Daily:ssa oli jo kolmas suomalainen esillä.

Suomeksi samasta kv-kurssista on kirjoittanut myös Taina, jonka blogissa on monia kivoja linkkejä eteenpäin. Itse petyin sceptic keskusteluun (se on yksi linkeistä) vähitellen ja opin käsitteet griefer ja troll: katso wikipediasta jos kiinnostaa.

Otsikkoon palatakseni: miksi kirjoittaa suomeksi tai tuottaa lehteä suomeksi jos niin harvat antavat niille arvoa ja haluavat osallistua? Miksei voisikin kirjoittaa englanniksi ja osallistua globaaleihin yhteisöihin. Ovathan ne avoimia myös suomalaisille. Maailma avartuu eri tavalla: tiesin toki että jossain on nyt kevät mutta kun sen näkee bloggaajan kuvituksessa niin se havainnollistuu. Joku ajattelee samoin kuin minä tuolla toisella puolella maapalloa (eikä putoa sieltä avaruuteen, on se kummaa).