verkko-opettajan palapeli

On menossa tutkimus teema CCK09 opinnoissa ja sain tietoon tutkimuksen, jonka Antonio Fini teki vuosi sitten. Se on nyt julkaistu ja oli kiva tutustua. Tutkimuksen kohteena ovat vain välineistöt, mitä käytettiin ja miksi. 83 vastaajaa joista olin yksi, mutta Suomi ei päässyt kartalle, olisi pitänyt olla kolme vastausta

Tämä liittyy siis avoimen globaalin massakurssin kehittämiseen (opin ettei ollut ihan eka vaan muutama oli ollut aiemmin). Tärkeimmiksi koettiin päivittäislehti Daily, blogit, Elluminate ja Ustream tapaamiset ja Moodle. Mielipiteet hajosivat todella paljon kuten oli tarkoituskin: diversiteetti on kaunista. Selkeä muuttujien välinen yhteys oli vain siinä että huonommin englantia osaavat eivät niin viihtyneet Elluminate ja Ustreamissa kun oli vaikea saada selvää puheesta. Hyvin järkevää.

Myöhemmin sitten alkaa näkyä välineistöjen vaihtuminen vuosien myötä: twitter oli mukana 2008 ja puolet taisi jo käyttää sitä. Tänä vuonna se on osa Dailyn sisältöä eli se on tullut normaaliksi. Selvin ero on porukan määrässä, nyt ei ole kuin muutama edelliseen vuoteen verrattuna. Tosin samoja ihmisiä on paljon eli tämä tauti on tarttuva luonteeltaan.  Varokaa aloittamasta

Oppimisesta ja kehittymisestä ei tässä tutkimuksessa kerrota, mutta muitakin tutkimuksia on tulossa ja olen muistaakseni kertonutkin niistä..

Ammatilliset opettajakorkeakoulut ovat innokkaasti kokeilleet sosiaalista mediaa ynnä välineistöjä (onkohan ne kaikki sosiaalista..) . Aikuiskasvatus lehdessä oli mukava kirjoitus opettajakorkeakoulujen yhteisistä kokeiluista, kiitos Tiiu Tenno ja Jukka Niinimäki. Myös yhteinen julkaisu ilmestyi taannoin jossa on lukuisia kirjoituksia: Verkon varassa (2009). Alkuvuodesta 2010 tulee seuraava yhteisjulkaisu ja Hesassa on rajaton oppiminen marraskuussa.

Kun kehitystä tapahtuu niin alkaa olla vaikeuksia valita mistä bloggaa, millä sanomisella olisi muille merkitystä tai apua. Pitääkö minunkin siirtyä uusien välineitten kokeiluun ja niistä kertomiseen. iPhone on työn alla, ihme laite tuo näyttää olevan, en ole ennen moista tavannut.

Pedagogiikan puolella kun ei ole vallankumouksia odotettavissa. Opiskelen taas konnektivismia globaalilla tasolla, en mallttanut olla osallistumatta toisen kerran ja jospa se onkin tarpeen. Näkee kuviota vähän kauempaa kun ei heti huku tiedon tulvaan (toivon). Siellä on nyt suomalaisia viisi ja yksi nimimerkillä (miksi ihmeessä?) Kansainvälisyys näkyy, Aalto yliopistosta on joku ulkomaalainen ja Walesista taas joku jolla suomalainen nimi, varmaan muitakin. On kiva ja kunniaksi maallemme että ollaan näkyvästi mukana. Luotan siis meihin – Connecting people -maassa elämme. Jospa tuolta saa jotain kypsää ajatuksen vaihtoa jossain vaiheessa?

Olisiko niin että haen jotain uutta linjaa tälle blogille. Sen pohdinta sopii hyvin synttäripäivään, joka taitaa olla tällä viikolla edessä.

Mikäpä sen mukavampaa sateisena heinäkuun päivänä kun kuunnella ihanien älykkäiden naisten sulapinta keskusteluja. Uusimmasta nr 44 sain linkin väitöskirjaan joka oli mennyt minulta ohi. Yhteisöissä voitaisiin käyttää nykyistä paljon enemmän virtuaalisia tiloja ja sosiaalisen median välineitä, mutta ei vaan käytetä.

Tuo on niin totta. Kaikki jatkuu aina kuten ennenkin. Oli niin lohdullista lukea väittelijän blogista posti ampukaa medialuonnollisuus. Taisin samasta asiasta kirjoittaa lähiopetuksen merkeissä pari postia sitten. Pidin kovasti Miian räväkästä kielenkäytöstä – ei kaikkia suomalaisia olekaan vielä normaalistettu olemaan joka hetki myönteisiä varmuuden vuoksi kaikkiin suuntiin.

Tuo kulttuurin merkitys oli toinen mikä tarttui Tuijan ja Yoen keskustelusta. Eurooppa on ns vanhaa sivistysperinnettä johon kuuluu konservatiivisuus. Se merkitsee epäluuloa blogeja kohtaan. Kun kerroin eurooppalaisessa hankkeessa pitäväni blogia, että voisin sitäkin käyttää hyväksi, niin saksalainen partneri kovasti varoitti pilaamasta uraa varomattomilla kirjoituksilla, että sellaisesta on kokemusta. Japani on Yoen kertoman mukaan ihan omaa luokkaansa tuossa miten kirjoitetaan. Kulttuurien vankeja siis olemme ja vain näin työuran lopussa voin vapaasti heitellä ajatuksiani lentoon..

Olen törmännyt jatkuvasti sitkeään muuriin jonka yli ei pääse eikä sitä voi kiertää. Vastustus julkiseen kirjoittamiseen esim tällaisessa blogissa, se nousee syvältä sosialisaatiosta. Kunnon ihminen ei tee niin. Tämä on epäilyttävää monin tavoin, itsensä nostamista ja itsensä häpäisyä samalla kertaa. Kyllä tätä pitää välttää … siis pitäisi. Alan löytää oman sarkastisen tyylini, kai.

Osallistuin tällä kertaa ITK09 kotoa käsin, omassa huoneessa kaikessa rauhassa. Ei ollut Connect Prossa yhtään kuumaa eikä tungosta kuten paikalla olleet valittivat No tapaamiset jäivät toki vähemmälle.

Ihastuin Kansalaisfoorumin esitykseen Second Life koulutuksesta, jolle itsekin maaliskuussa osallistuin. Tunnelma välittyy oivallisesti tässä multimediaesityksessä. En onnistunut upottamaan tänne sitä suoraan mutta kai kiinnostuneet jaksaa kerran napauttaa.

Sosiaalisen magian esityksiä seurasin Connect Prossa ja yritysten sosiaalisen median kokeiluja. Eniten minua ihastutti Tarmo Toikkasen tapa ottaa neuvoa Leonardo da Vinciltä: innovaation edellytykset taisi olla aiheena. Niinhän se on että kaikki on oivallettuna moneen kertaan mutta käytännössä toteuttaminen, se ontuu ihmiskunnan kehityksen erivaiheissa eri tavoin. Innostus on välttämätön käyttövoima, se on nyt mm. SOMETUssa. Sama innostus on synnyttänyt ja ylläpitänyt ITK-kongresseja 20 vuotta.

Miten se siirtyy arkeen, työpaikoille ja johtaa todellisiin uudistuksiin.. itse yritän huomenna innostaa SL-maailmaan ja käytän hyväkseni tuota kansalaisfoorumin naisten opastusta.

Opiskelen maaliskuussa Kansalaisfoorumin SL kouluttajaopinnot kurssilla. Opinnot ovat minulle tarpeen, ilman ohjausta en koskaan ehtinyt kuin käväisemään SL:ssa. Nyt on toista, asun siellä kollegani Helin kanssa (joka alunperin minut innosti webbiin).

Taisin jonkun SL-käynnin kirjoittaa tännekin että joko meni hurma SL-maailmasta. Voi miten tyhmää, eihän se ollut alkanutkaan. Nyt olen oppinut rakentamaan ja kokeilen opetusvälineitä. Eniten pidän tästä kuvasta jossa olen läpäissyt lasikaton, naisen haaste:

 Kollega Heli rakenteli nopsasti lasisen kerrostalon pikku talomme päälle ja minä lentelin ympärillä. Vein minä naapurin taikamatolla lentelemään. Ensimmäinen lento itsellä mutta matto kohteli minua kunnioittaen “O master..” ja lähetti vielä s-postia.

Luovuus ja uuden tekemisen mahdollisuudet ovat avautuneet huimasti. Innostuin kuuntelemaan Tuijan ja Yoen sulapinta sivujen  podcasteja. He tuntuvat elävän tulevaisuudessa. Pitää käydä Yoen kievarissa.

Pieni SL-palsta on saatu ammatilliselle opettajakorkeakoululle OPM Virpehanke tukena ja jotain sielläkin kokeilla voi. Aika näyttää mitä. Mielessäni itää NYT kysymys SL luonteesta: ollaanko menossa liiaksi ihan samaan kuin tämä eka maailma vai onko se tarkoituskin? Miksi ihmeessä? Tämähän on jo olemassa, miksi kopioida? Onko jossain paikka luovuudelle ja kokeiluille, täytyy olla.

Tein juuri harjoituksena Power Point esityksen SL koulutukseen. Tehtäväksi anto oli mielekäs: pohdi oman oppilaitoksen SL käyttöä. Tässä pdf jonka siis vien SL näytölle, jos osaan sl-ammatillisessa2 ja jos en osaa niin toinen auttaa, teemme pariharjoituksia.
 

Olen joululomalla kypsytellyt omia ajatuksia Konnektivismi-kurssin aikana tapahtuneesta. Sehän oli maailmanlaajuinen online opiskelu, joka kesti 12 viikkoa. Kurssi oli avoin kaikille kiinnostuneille. Sitä mainostettiin Suomessa tilaisuutena opiskella maailman huippujen johdolla.

Fasilitoijina olivat George Siemens ja Stephen Downes Kanadasta. Kurssin suunnittelu ja rakenne, materiaalit ja keskustelut ja videot ovat edelleen luettavissa ja katsottavissa. Kurssin rakenne on sellainen että se sallii opiskelijan oman prosessin rakentamisen valituilla välineillä. Vain arkisin ilmestyvä Daily ja Moodlen keskustelut olivat keskitettyjä – ja tietysti viikon teemat ja suositellut materiaalit. Voiko noita sitten sanoa keskitetyksi koska ne ovat tarjontaa josta valitaan. Taisin eilen juuri kuunnella keskustelun jossa SD todisti ettei mikään ollut keskitettyä. Jotkut suorittivat kurssia maksettuna yliopiston opiskeluna.

Kurssi alkoi suurin odotuksin ja johti pian aineistoon ja tarjontaan hukkumiseen ja ylirasitukseen koska ei voinut valita ennenkuin näki mitä missäkin voisi olla. Omat rakennuspalikat olivat blogin lisäksi kaikki mahdolliset välineet, Twitter, Second Life Connectivism, Pageflakes, kaikki hakutavat ahkerasti käytössä.

Moodlen keskustelut olivat vuolaita kaksi viikkoa ja oli tilaisuus seurata todellisen häirikön (griefer) toimintaa. Minulle se merkitsi Moodlen ja tietyn nimen välttämistä ja siirtymistä blogien pariin. Nyt ajattelen että tuosta taisi seurata myös jonkinlainen ylikohteliaisuus muiden opiskelijoiden kesken, piti tavallaan vakuuttaa ettei halua olla kiusaksi vaan on todella innoissaan koko ajan. Kaikki tämä vaikutti kurssin kulttuuriin. Ankaraan tai syvälliseen keskusteluun ei nähdäkseni päästy.

Löysin yhden kurssilaisen blogista maininnan puolivälissä, että kurssi muuttui tavalliseksi online kurssiksi ja niin se taisi olla. Itseä ihmetytti kun yhdelle eurooppalaiselle kokeneelle opettajalle annettiin palaute eka tehtävästä samoilla perusteilla kun kurssin maksaville aloittaville opiskelijoille. Hän julkisti arvioinnin blogissaan enkä huomannut missään selitystä tapahtuneelle. Itse löysin arviointikriteerit vasta tuon jälkeen.

Näkyvä aktiivisuus romahti ja kurssilla oli paljon ihmettelyä että missä mennään. No, oman tien rakentaminen oli tavoitekin ja sitä voi harrastaa keskeyksettä. Töissä olo ja ajan puute ne suurimmat esteet olivat omalta kannalta. Luulen että moni kokeneimmistä lopetti tai vähensi seuraamista tuossa vaiheessa. Itse roikuin sinnikkäästi mukana koska ainakin englanniksi kirjoittamisessa tarvitsin kokemusta.

Kurssin lopulla alkoi näkyä enemmän se perusryhmä, joka suoritti kurssia. Heillä kurssi oli ensimmäinen kosketus konnektivismiin ja he kokivat oppineensa tietysti paljon. Marraskuun lopussa kurssiblogissa kysyttiin kuka on vielä mukana ja tuli vain 21 vastausta kun alussa oli jopa 2200 mukana. Yhteen tutkimukseen olen vastannut kurssiin liittyen, Antonio tutkii eri välineiden käyttöä ja merkitystä. Muuten valtava tutkimusaineisto odottaa…

Kun kurssille lähtee myönteisellä mielellä niin sen haluaa säilyttää mahdollisimman pitkään. Parempi onkin koska tietää kaiken johtuvan itsestä mitä tekee ja mitä saa. Nyt minun on kuitenkin pitänyt laskea mieleeni että kyllä se anti supistuu osaltani kansainvälisen opiskelukokemuksen saamiseen ja kielitaidon edistymiseen. Olen pettynyt vetäjiin monessa mielessä tai voi tietysti sanoa että minulla oli väärä käsitys ja odotukset heistä. He ovat huippuja juuri siinä että tuollainen kurssi voi syntyä ja että kaikki on avointa. Sisällöllisesti kurssilla ei edetty mistään mihinkään. Kun kuuntelen ja luen keskusteluja niin vetäjät toistavat koko ajan samoja lähtökohtiaan. Se oli orientoivan vaiheen kurssi konnektivismista mutta moni kurssilainen eli syventävää vaihetta omissa oppimiskäsityksissään ja -kokeneisuudessaan.

Tavoitteista olen samaa mieltä että pitäisi ymmärtää online vuorovaikutusta jolla on valtava merkitys oppimisessa. Mutta kun eväät ovat heppoiset niin siinä edetään vain jollain yleisen mallinnuksen tasolla. Selvimmin asiantuntemuksen taso paljastui minulle jatkuvana viittaamisena neuronien konnektioihin joista vetäjillä ei selvästi ole kuin aavistus. Pitäisi tuntea oman asiantuntemuksen rajat ja reflektoida omaa osaamistaan paremmin, sitä odottaisin. Oppimisen teorian rakentamiseen ei tuollaista tietä päästä.

Aion kuitenkin seurata kumpaakin kaveria jatkossa. Arvostan heidän toimintapojaan: avoin online toiminta on todella tehokasta ja on tarpeen kehittää osallistumista SD:n kuvaamaan suuntaan. Minulla on paljon opittavaa. Muutamia arvokkaita bloggaajia löysin heidän lisäkseen, esim. Rodd, Keith, Jenny M, Lisa, ailsa. Niiden kautta maailma on avoin ja vastaavia tilaisuuksia globaaliin opiskeluun avautuu. Milloin me suomalaiset alamme tarjota vastaavaa toimintaa?

Olen nyt pari kertaa pyörinyt SL:ssä. Kulkeminen on helppoa ja lentäminen ihanaa. Jopa vedessä pystyn liikkumaan. Eka kerralla oli riemullista istua tuolille ja nousta ylös. Samoin koskettaa ovea niin että se avautui. Tykkään avarista maisemista, monilla onkin meren rannalla avoin auditorio. HAMK:n lehmää on mukava tervehtiä, se ammuu ihan oikeasti. Osaan nyökyttää päätä ja osaan nauraa. Kerron tämän siksi että kaikilla minut tuntevilla nousee itseluottamus asian suhteen (olen henkilö joka ei ole kertaakaan pelannut peliä netissä).

Seuraavaksi pitäisi saada haasteita: mennä porukalla johonkin. Henkilöstökokous olisi ihan kiva pitää SL:ssä, puheoikeus olisi niillä jotka sinne tulevat Opettajayhdistyksen luottamusmies vaalit on tulossa, niitä en kai voi järjestää SL:ssä.

Parhaimmillaan kai SL on maailmanlaajuisessa yhteistyössä. Eilen kävin jo Connectivism- aatteen Chilbo saarella. Siellä oli yö ja oli todella kaunista lennellä korkealla ja katsoa auringonnousua. Joku Joe heti yritti chatata mutta ujona tyttönä lentelin vaan niin se lopetti. (Suomen osastolla on lehmä ollut ainoa elollinen).

Siirtyminen paikasta toiseen SLssä on yhtä helppoa kuin googlaus. Kerrot vaan mihin haluat ja ohjelma tarjoaa vaihtoehdot. Jos yrittää lentää kielletylle tai olemattomalle alueelle niin sekin kerrotaan ja sitten vaan käännyt.

Mitä siellä tehtäis? Katsokaa nyt ainakin avatar Ainon blogia, sieltä löytyy kuvia ja kokemuksia. Minua huolestuttaa että joko minä menetin sen uuden tekemisen hohdon SL:ssä? Enkö rakennakaan omaa pilveä, tai venettä tai puuta tai ilmassa roikkuvaa asuntoa tai…?

Ammatilliset opettajakorkeakoulut ovat rakentaneet yhteistyötä muutaman vuoden, mikä näkyy mm. sisukas verkkolehdessä.

Eilen 30.9.2008 oli mainio seminaari, josta nyt ensimmäistä kertaa on välittömästi saatavana materiaalia. Tiedot on koottu laatupiiri.wikispace paikkaan. Osa esityksistä on katsottavissa Slidesharessa ja osasta on linkit materiaaleihin.

Toiseksi sometu yhteisöön on perustettu ryhmä seminaarin ympärille ja sielläkin voi keskustelua jatkaa.

Jännittävää uutta on Pekan 8 videota qik:ssä. Annesta ja Karista pitemmät pätkät ja lisäksi yleisöstä kuvia ja pikku haastatteluja (Markku ja Kari, Heli ja Hannele ja vielä yksi Kari). Itseä on kauhea katsoa videolta mutta kai sekin pitää kestää nyt näiden uusien tekniikoiden myötä. Tykkään kyllä enemmän sellaisista välineistä joissa ei naama näy eikä äänestäkään niin väliä:)

Aiheina olivat mobiili oppiminen, oppimispelit ja Second Life. Tutustukaa linkkeihin te jotka ette seminaariin päässeet ja eläkää päivä uudelleen kanssamme. Siirtykää vahvennettuun todellisuuteen!

Kannattaa tutustua myös Eija Kallialan kertomaan samasta päivästä.

Voi että on kodikasta kirjoittaa omalla kielellä. Kesti taas kolme päivää päästä tänne sisään. Edublogsin vaiva uusiutui ja onhan edublogsin käyttö reippaasti lisääntynyt jo kurssimme takia, kun se  on yksi suositelluista blogiympäristöistä.

Viikolla olin palkkatyön vuoksi kaksi päivää lähitapaamisessa Tampereella ja oli mukavaa olla puuvillatehtaiden ympäristössä ja tavata tuttuja. Mutta kyllä fyysinen väsymys vie paljon voimia kun eka päivänä lähdetään varhain ja istuaan illalla pitkään. Toisena päivänä alkaa saada aika lyhyitä vastauksia. Vasta kun on yhden yön nukkunut omassa sängyssä alkaa elämä taas maistua ja vielä nytkin taitaa olla väsymystä.

Siihen verrattuna tuntuu pieneltä kurssin tuomat aineistot: niitä voi lukea milloin vaan ja missä vaan. Hyvin kurssi käynnistyi. Wiki ohjaa edelleen ja kurssiblogi sekä Moodle kokoavat kaiken. Siellä voi keskittyneesti keskustella opettajan johdolla – toki paljon on osallistujien avaamia ketjuja. Monia uusia vimpaimia on jo löytynyt, Edublogsin käyttäjät voivat Twitteristä seurata keskustelua omista ongelmista. Online tapaamisten välineet ovat minulle uusia nekin. Pageflakes on vielä tutkimatta. Merkillisen koskettava oli Googlemapsin käyttö – sijoittaa itsensä osaksi maailmanlaajuista yhteisöä.

Tärkeintä on kuitenkin saada otetta konnektivismiin, mitä se on. Mieleen nousee  käsitteitä joita ei ole aikoihin käyttänyt esim incidental learning. Siitä tehtiin kokeita psykologian praktikumeissa toisena opiskeluvuotena (ikuisuus sitten). Olen tyytyväinen että lähdin kurssille.

Opiskelijana syntyy väistämättä kokemus hämmentymisestä ja materiaalin alle jyräytymisestä vaikka tiedän sen normaaliksi kun olen itsekin vetänyt isoja ryhmiä (en toki kahta tuhatta ihmistä). Vain opiskelijana tuntee  kuten opiskelija, on se niin. Miten ihana olikaan saada Irlannista kommentti blogiviestiin ja Moodlessa suomalaisen opiskelijan tervehdys. Toistensa tukemisen henki on totta ja itse siihen vaikuttaa miten se omalta osalta pysyy yllä.

Kirjoitan jatkossa  pääsosin englanninkielisellä puolella enkä laita linkkiä sinne (siis minun blogiin) vai kiinnostaisiko se? Se kun on niin onneton toistaiseksi (vaikka ihana ihminen Irlannista totesi minun englannin muka erinomaiseksi:))

Olen sitä mieltä että verkko-opettajan on hyvä olla vuosittain itse opiskelijana verkkokurssilla. Niin olen ollutkin – harvemmin Suomessa on päässyt pelkälle virtuaalikurssille, koska tavanomainen ajattelu on edellyttänyt silloin tällöin lähipäivää. Mutta nyt: tarjolla on avoin globaali online kurssi. Juuri kun minun piti etsiä sellaista niin opeblogi kertoi asiasta : konnektivismi ja tiedon käsitys on tarkoitus selvittää perin juurin.

Tuollaisella kurssilla oppii miten toimitaan: sähköposti on perusyhteys ja avoimet sivustot joita opettajat Kanadassa ylläpitävät. Opiskelijat tekevät blogin itselleen ja menevät Moodleen esittelemään itsensä. Tagi on se yhteys jolla tuotoksia jäljitetään. Ja paljon muutta mielenkiintoista edessä syyskuusta marraskuun loppuun. Voi että. Varmasti opin paljon sekä sisältöjä että verkkotoiminnan käytäntöjä. Tänään olen jo löytänyt maailman kellon ja tiedän että aikaero on 9 tuntia. Siellä on vasta aamu kun täällä on ilta alkamassa.

Tätä juuri tarvitsin kun puursin (ja koko lähiympäristö puurtaa) edelleen koulumaista verkkoympäristön vaihtoa. Pitää nostaa katse ylemmäksi ja kauemmaksi niin alkaa taas verkko-opetus taas maistua…