verkko-opettajan palapeli

Verkko-ope istuu tässä seuraamassa ja ottamassa talteen 2006 ja 2007 aloittaneiden opiskelijoidensa keskusteluja ja kommentteja tänä vihoviimeisenä R5-päivänä. Yksi vuosi on jo toimittu seuraavassa ympäristössä. Aikuisopiskelijat kirjoittelevat kun deadline kaatuu päälle; heillä on ollut aikaa aiemminkin mutta on myös työ ja perheet ja harrastukset ja koko elämä.

Minä jään kaipaamaan tätä ympäristöä jossa itseni verkko-opeksi koulutin. Tässä suomalaisten kehittämässä ympäristössä (käytössä 2001-2009) opiskelija voi antaa vertaispalautetta jopa suoraan palautuskansioon jätetyn työn kylkeen. Keskusteluista näkyy erinomaisesti sekä ketju että uusimmat – ja keskustelun viestiin saat näkyviin kuvan tai dokumentin suoraan. Harjoituksia on helppo tehdä, myös kuvavalintatestin. Opiskelijoille voi näyttää harjoituksen tuloksen, sekä omat että koko ryhmän. Näen heti ketä on paikalla ja opiskelijan nimeä napauttamalla näen hänen profiilin missä tahansa olenkin. Seuranta välineet toimivat, mikä on tärkeä kun vedän muutaman sadan opiskelijan ryhmiä. Tänään otan printit vuosikursseittain koska aina jää osittaisia suorituksia, vaikka miten informoisit.

Olen tänään surullinen koska joudun luopumaan tästä oppimisalustasta ja sen myötä kaikesta edellä kuvatusta. Olen ollut verkko-opettajan työni suhteen aika hiljainen tänä talvena koska en ole keksinyt myönteistä kerrottavaa. Ja mitäpä ruikuttaa asioista joihin en voi vaikuttaa. Olen toki jo opettanut kaikissa mahdollisissa ympäristöissä ja kullakin on puolensa. Verkko-open kompetenssiin kuuluu käyttää mitä tahansa ympäristöä. Mutta työelämän kehitys ja yritysten eloonjäänti ei näytä juurikaan liittyvän asiakkaiden tarpeisiin, me vain mukaudumme … ja siinä on ollut nielemistä ja erityisesti tänään on.

Joulu lähestyy ja saa ajattelemaan syyslukauden antia, verkko-opettajana. Toinen verkko-ope bloggaaja Juha teki jo oman koontinsa. Hän itse asiassa liittyi minun verkko-opettajuuteen sikäli että auttoi ratkaisevasti: olin juuttunut oppimisalustan vaihtamisen tuottamiin pulmiin mutta hän kertoi miten uudellakin (siis minulle uudella) voi tehdä ihan mielekkäitä juttuja. Ja niin aloin tehdä, päätin noudattaa periaatteitani olkoon se miten hankalan näköistä vaan. Nyt ovat ensimmäiset opiskelijat tehneet hommansa ja eiköhän se siitä.

Pulma nousi osittain siitä että minun tarpeet (siis opiskelijoiden ) ovat erilaiset kuin mitä normaalilta oppimisalustalta odotetaan (opettaja antaa numeron ja tarkistaa tehtävät). Toinen “virheeni” oli se että olin perehtynyt edelliseen alustaan ja käyttänyt sitä monipuolisesti, osasin kaivata sen mahdollisuuksia.

Minulla ehkä vuorovaikutuksen merkitys on hiukan laskemassa tällä hetkellä, toisin kuin Pekka sanoo. Jospa meillä on opettajankoulutuksessa niin paljon pakotettua vuorovaikutusta että opiskelija – ja opettaja – joskus nauttii yksityisyydestä. On silläkin merkityksensä että kirjoittaa omaa oppimispäiväkirjaa.

Tulevia haasteita asetan tällä hetkellä oppimisen syvyyden suuntaan; miten osaisin ohjata ajattelemaan ja tiedostamaan entistä paremmin. Jonkinlaista painetta tunnen myös videoiden ja äänitysten käyttöön, mutta otan niitä mieluummin valmiina muiden tekemänä kuin että itse näpertelisin. Saa nähdä. Ja SL sitten, milloin sinne pääsee oppimisen merkeissä? Taitaa kansainvälisyys vetää minua eniten juuri nyt…

Nyt olen tehnyt ensimmäisen kurssini uuteen verkkoympäristöön. Kyllä se vie aikaa, vaikka kuvittelen olevani kokenut – olenhan käyttänyt monia verkkoympäristöjä. Tämä alkuvaiheen työ on sellaista mitä ei tyypillisesti opettajille korvata, sen pitää vaan jostain tyhjästä syntyä. Se ei tunnu mielekkäältä, koska edellisessä ympäristössä osaisi mutta tässä uudessa ei. Aika tuntuu valuvan hukkaan.

Vielä huhtikuussa kirjoittaessani tänne tästä asiasta olin innostunut, en enää. Tekniikoiden opiskelu vie aikaa ja energiaa ja todellinen kehittäminen jää väistämättä sivuun. Opiskelet vaan miten asiat voi tehdä ja miten ei ja mikä virheilmoitus on leikkiä ja mikä totta. Opettaja jää tässä yrityskauppojen jalkoihin. Eipä voitu tietää että Gene lopettaa näin pian, mistä tiedämme ettei Optiman käy samoin heti kun opimme sitä sujuvasti käyttämään? Moodle olisi käyttäjäystävällisempi opettajan kannalta, mutta siihen ei sitten saada huoltoa! Luulisi järjestyvän isossa korkeakoulussa. Mutta ei.

Tämä on nyt turhautuneen opettajan väsymyksen purkaus. Taidan olla kuitenkin ainoa joka on kurssin tehnyt tähän mennessä. Elokuuta en uskalla edes ajatella minkälaista sitten on. Kesäkuussa ollaan väsyneitä, niin minäkin. Vapaajakso alkoi tänään… jospa olisi parasta olla hiljaa. Tämäkin edublogs näkymä on erilainen kuin ennen, mutta täällä sentään arvaa miten pitää toimia. Olisi kyllä kiva jos joku säilyisi joskus hetken samana!

Alkuviikosta oli mukana koulutuksessa, jossa kollegat tutustuivat Optiman välineisiin ja vaihtosuunnitelmiin. Nyt olisi jonkinlainen kiinnostus harjoitteluun, se leijuu ilmassa. Eilen kotosalla löysin vanhoja PowerPointteja joissa on kuva ja runo yhdistetty. Nytpä osasin tallentaa ne kuvana ja rakensin Optimaan kansion nimeltä RAKKAUS jossa ovat kommentoitavana nuo pateettiset runokuvat. Kokeilen saanko kollegat tähän mukaan. Pitää mennä varmaan työpaikalle ja kahvilassa mainita asiasta.

Tähän vain yksi noista: Helena Anhavan mietelmä, joka itse asiassa tavoittaa verkko-opetuksen olemusta.

Verkossa ihmiset kohtaavat. Viimeaikaisista opetustilanteista intensiivijakso nousee mieleen. Kun sieltä nyt tippuu opiskelijoiden loppuarvioita niin tiedän mitä ne sisältävät: tuohon ihmiseen syntyi hieno suhde ja hän kiittää siitä. Joku toinen taas haluaa kertoa että eipä koskettanut. Verkossa syntyvät ja elävät ihmissuhteet ihan kuten muuallakin. Toiset ovat valmiimpia verkkokosketuksiin – avoimempia uudelle, uskaltavat hämmästyä että jopas kolahti, en olisi uskonut.

Tätä psykologista puolta arvelen syventäväni tulevina vuosina. Ja eikös Pekka – kollega jonka kanssa intensiiviä yhdessä vedimme – jo ehtinyt tarjota mahdollisuuden: wikiopiston lukupiirin jossa kirjoitettaisiin TIETOVERKON SIELUa uusiksi. Juuri tuo kirjoitus on minuakin kovasti innostanut – ajatella, että se on kirjoitettu jo 1990-luvulla. Miten ihmeessä pystymme paremmaksi tekemään, aika näyttää. Sielun tehokkuus: voi että on makee käsite edelleen, tai viilee.

Tätä blogia kirjoittaessa syntyi vielä yksi oivallus. Minun pitää kirjoittaa verkko-opetuksesta perusjuttu yhteen hankejulkaisuun (ja sitä kirjoittamista pakenin kuvaleikkeihin). Nyt oivalsin, että miksi en kirjoita siihenkin omalla tavallani. Ei kai missään ole säädetty, että jokaisen hankejulkaisun kuuluu olla kuolettavan tylsä? Tästä samasta koskettamisesta minun pitää kirjoittaa jos verkko-opetuksen peruskamaa kirjoitan!

Nytpä on kiehtova tilanne: seurata itseään ja yhteisöään oppimisalustan pakollisessa vaihtamisessa. Edellisen Genen hallitsen omiin tarkoituksiin, yhteisön tasolla lienee eroja senkin käytössä. Ainakin opiskelijapalautteet kertovat suurista eroista.

Kunnon työntekijänä (?) asetan omaksi tavoitteeksi jouduttaa muutosta koko yhteisön tasolla. Mielelläni tartun toimeen ja alan puuhata. Huomenna on koulutusta kollegoille ja siellä voin orientoitua tilanteeseen opiskelijana ja seuraajana.

Oma tilanteeni tuntuu nyt siltä että suunnilleen tiedän mitä Optimassa voi tehdä. Olin päivän koulutuksessa alkuvuodesta ja perjantaina kertasin 2 tuntia ja viikonloppuna tunti kerrallaan 1+1+1 tuntia. Voiko olla niin, että tuossa ajassa oppii alustan käytön? Ensimmäisen verkkoympäristön oppiminen vei vuoden, kun kaikki oli uutta. Siihen aikaan markkinoitiin ajatusta, että verkkokurssin teko on valtava homma, joka vaatii 3-5 hengen tiimin ja vähintään puolen vuoden suunnittelun ja erillistä rahaa. Kuka muistaa enää tuollaisia? Koskaan en ole noin toiminut, mutta taisi jarruttaa turhaan tuo ohjeistus. Parissa päivässä on kurssi aina syntynyt ja sitä on voinut parannella koko ajan. Ikinä en ole kurssia etukäteen pilotoinnut ja “valmiiksi” tehnyt. Monia toimintoja kun ei edes voi etukäteen arvata.

Toisaalta nykyään ei enää opiskele oppimisalustaa pelkästään vaan koko ajan ajattelee, että mitä siitä puuttuu ja mitä muuta tarvitaan, wikejä ja blogeja sun muuta. Kaikki monimutkaistuu kun mahdollisuudet lisääntyvät. Palapelin ympäristö tulee mukaan kuten kuvakin kertoo. Oppimisalustan aikakausi on ohi, mutta..