Ainoa kohta joka hämmästytti minua oli ajatus että myönteistä tarvitaan enemmän, että kielteinen voi helposti romuttaa kehityksen .. tuo on sitä kritiikin filosofiaa mistä Himanen puhui. Onko se aina noin? Psykologina ajattelee että aina on mahdollista elää se onnellinen lapsuus jos ei aikanaan ole – eli myönteinen on vahvempaa mutta.. totta se on tuokin mitä sanoit. Jossain tilanteessa kielteiselle on erityisen altis ja herkkä ottamaan itseensä. Minun pitää tuota miettiä ja täsmentää mielessäni.

Sait muuten juuri erityiskiitoksen twitterpalstan käynnistäjältä sometussa, onneksi olkoon!

Minusta verkko – enemmän kuin erillinen ja irrallinen alue – on enemmänkin oman työn, ajattelun, persoonan tms. jatke. Sinä kirjoitit oivasti “Sehän on osa minun elämääni”. Siksi kai toimimme myös verkossa ihmisinä – ja joskus yhtä typerästi, kuin ei-verkossa: esim. solvaaminen, juoruilu ja muu – mistä ei oikein mitään hyvää saa tekemälläkään verkon ulkopuolellakaan. Tähän vaikuttaa varmasti meidän kunkin ajatus- ja kokemusmaailma – olisi innostavaa, jos jokaisella olisi paljon positiivisia/innostavia kokemuksia verkon yhteisöllisyyden ja avoimmuuden osalta. On epäreilua, että positiivisia kokemuksia tarvitsemme paljon enemmän suhteessa negatiivisiin: pienikin pila tai pilkka voi romuttaa jo aiemmin rakennettua hyvää.

Tuo taideteos on mielenkiintoinen metafora – mitä me kukin ajattelemme taideteoksena tai millaisen taideteoksen haluamme luoda? Jollekin oma taideteos on jollekin toiselle anti-taidetta, tylsää, pateettista, vanhanaikaista – mitä vaan. Siksi verkossa toimimiseen liittyvässä keskustelussa nämä diversiteetit (ei pelkästään työkalujen sisältöjen, tai median) olisi tultava enemmän mielenkiinnon kohteeksi ja keskiöön. Nyt negatiiviset trendit ovat nostamassa voimakkaasti päätään (ristiriidat mm. sisältö/ulkoasu, syvällisyys/pinnallisuus, kunnioitus ja luottamus/solvaaminen, juoruilu, erilaisuuden ja monimuotoisuuden hyväksyminen) . Myös siitä edellisestä tweetmobbing-casesta tuli esille mielenkintoinen piirre – täydellisen avoimmuuden uudelleen arviointi, tästä ihan yksinkertaisena tapauksena esim. nuo kommentit Twitterin moderoinnista backchannelina käytettäessä. Eli emmekö ole valmiita täydelliseen avoimmuuteen, jos se aiheuttaa mopon käsistä karkaamisen. Mehän voisimme toisin toimimalla tehdä tämän eritavalla – meistä se on kiinni.

Syvällinen, keskusteleva ja kunnioitusta sekä luottamusta korostava kulttuuri olisi minulle yksi komponentti tuollaisessa taideteoksessa – se on vaikeaa, mutta ehkä tavoittelemisen arvoista. Ja tuonkin voimme rikastaa entistä paremmaksi, laajemmaksi, innostavammaksi. Mutta voimme toki elää aikoja, jolloin tuommoinen nähdään naivina, tylsänä, liian hitaana, jopa epäreiluna (esim. jos ei pystytä kuin pinnalliseen ajatteluun, arviointiin ja toimintaan). Mutta mitä väliä sillä on – tähän maailmaan pitää mahtua kaikenlaista. Outoa, että avoimessa ja tavallaan rajattomassa verkossa ollaan törmätty tällaisiin viimeaikaisiin latteuksiin, rajoittuneisuuteen ja ahtaisiin, monesti typeriin normeihin. Ehkä se osalle on sitä omaa taideteostaan – minun ei tarvitse väkisin ymmärtää, kunhan kaikki muut ovat myös vapaita rakentamaan omansa.

Kelkasta voi pudota sen eteen. Seniiliys voi ilmetä pyrkimyksenä seurata aikaa herkeämättä (muistista, tuli joku virhe)

Tuo aikaa koskeva kysymys: kuka sitten sitä määrää jos se meitä, se on jäänyt mieleen. “Se on tätä aikaa” kun on käypä selitys ihan mille vaan. Sen jälkeen ajattelu lakkaa.

Tämä on hinkua ymmärtää syvemmältä, yrittää ainakin. Tänään seurasin Open 2009 esityksiä ja Qaikuja ja mietin että miksi ihmiset haluu puhua tyhjää julkisesti -siis backchannel ei esitykset – ja miksi toiset haluu seurata niitä. On se jotain yhdessä olemista .. ehken luovuta kokonaan vielä.

Kas kun et tullut mukaan, sen järjestivät ne CCK08 tutkimuksen tehneet Roy ja Jenny ja John ja Dave oli mukana koko 1,5 tuntia, George vain osallistujana.
Siellä käytiin uudelleen läpi videon sisältöä – useimmat pitivät ihmeen hämäränä tuota jakoa resident -visitor mutta minulle se antoi tosi paljon. Ihan toista kuin diginatiivi ihailut.
Tulevaisuuden suuntana Dave viitoitti että ei enää puhuta tekniikoiden kielellä vaan puhutaan kulttuureista ja motivaatiosta, vau. Olemme tasan oikealla tiellä, edellä aikaamme mikä on usein hitusen hankalaa.
Olin niin ujo etten tunnustanut että minulla olisi ollut ihan hyvä mikki vaan kirjoittelin pelkästään kun se on helpompaa, sanoin ettei oo mikkiä. Naurettavaa käytöstä kyllä kun oli mukava pieni porukka mutta itselle pitää sallia näitä heikkouksia.
Hohhoijaa keskiyö lähestyy.. hyvää yötä!